Tottahan se on nykyään, että töihin pääsee jos on joko sukulainen, siskontyttö, kummin kaima, veljen poika tai jotain muuta sukua. Suhteilla pelataan ja ankarasti. Ja moneen paikkaan hakeneena on tullut siihen tulokseen, että turhaa on koko hakeminen. Yhteen paikkaan hakee vähintään 200 hakiaa ja sinne kumminkin valitaan joku tuttu, jolla ei ole edes pätevyyttä. Me joilla on takana 12 vuoden työkokemus, ikää sopivasti, ammattitaitoa ja halua tehdä töitä, ei huomioida. Ymmärrän sen, että aina tulee joku parempi työnhakija, joo ok, mutta se, että paikat menee suhteilla on ihan perseestä.
Kovan työn näkee tehdessään mielestään hyviä hakemuksia ja on täydellinen työhön, niin ei edes pääse haastatteluun. Se turhauttaa. Miten saa itsensä esille muiden joukosta. Tällä iällä on jo työmotivaatio ihan eri kuin kaksikymppisillä. On ammattitaitoa, vahvuuksia ja ymmärrystä työelämästä ja sen pelisäännöistä. Joko 35-vuotias on liian vanha työmarkkinoille?
Kyynerpää taktiikalla on mentävät, heikot pois alta. Opittava kehumaan itseään. Tuntuu ettei mikään riitä. Minulla on kolme ammattitutkintoa, niitä töitä en tee tällä hetkellä. Kolme vai joko se on neljäs vuos menossa toimistossa toimistosihteerinä ja pyörittänyt siinä sivussa omaa yritystä. Sen voin sanoa ettei yrittämisen puutteesta ole kyse. Ja sekin ihmetyttää kuinka oppisopimus on unohtunut kokonaan. Siinä saisi yritys opettaa itselleen ammattilaisen joka on pätevä ja osaa talon tavat. Näyttää siltä, että kaikilla on niin kiire ja ei halua jakaa ammattinsa saloja muiden kanssa. Yrittäjien kateus muita yrittäjiä kohtaa on jotain ihan järkkyä nykyään. Miten se on keneltäkään pois jos toinen menestyy ja asiat on hyvin. Kannustaminen on unohtunut jonnekkin, ollaan vaan kateellisia eikä keskitytä siihen omaan tekemiseen. Yrittäjien pitäisi pitää yhtä ja jakaa osaamistaan keskenään. Siihen olen onneksi löytänyt sopivan yrittäjä ryhmän. Katsotaan mitä kaikkea saammekaan aikaan. Siitä sitten myöhemmin, vielä asiat kesken.
Näissä merkeissä on viikko mennyt ja uutta odotan innolla. Välillä vaan täytyy purkaa nää asiat johonkin.
