Minulle on tullut ajan saatossa joulu ähky ja vastahakoisuus joulua kohtaan. En pidä siitä kuinka kaupallinen tapahtuma siitä on tehty. Ja kuinka paljon sitä mainostetaan jo ennen joulukuuta. Liika on vaan liikaa.
Pakko ostaa, pakko laittaa joulua, pakko sitä ja tätä. Missä lomailet perheen kanssa, paljon sait lahjoja….
En meinaa kotiini itse laittaa mitään koristeita, en tee ruokia. Muutaman paketin lapselleni olen tehnyt ja kummipojalle ja se riittää. Aaton olen kotona, mutta joulupäivän töissä. En osaa sanoa mikä sen joulu ällötyksen on lopulta tehnyt, mutta niin moni sukulainen, tuttu ja vieläpä rakas kissamme on kuollut jouluna. Siitä ei ole sitä joulumieltä hirveästi tullut.
Mites ne ihmiset keillä ei ole läheisiä, ei rahaa ostaa mitään. Lapset jäävät ilman lahjoja, yksinäiset potee suurta yksinäisyyttä, kun some on täynnä iloisia perhekuvia. Joulusta on tullut somessa näyttämistä, rahan kulutusta ja turhan ilon hypetystä.
Joulu on rauhan aikaa, ollaan vaan ja nautitaan siitä mitä on. Näin sen ennen näin.
Jospa tänä jouluna muistettaisiin heitä ketä täällä ei ole enää, heitä kenellä ei ole lähimmäisiä, heitä kenellä ei ole rahaa. Pieni muistaminen voi pelastaa jonkun joulun. Eikös jouluna ole tarkoitus ilahduttaa muita, eikä aina ajatella omaa napaansa?
Niinpä, joulusta on tehty kaupan joulu, osta sitä, osta tätä..
Koen itse myös,että somessa on vain iloisia perhekuvia. Ne ahdistaa mua. Itku siinä tulee.
Kuinkas me, joilla ei ole läheisiä, sukulaisia, jotka välittäisi? Olemme aivan yksin .
Laitoin tänä vuonnakin koristeet kuten ennenkin. Totuttuun tapaan, mutta joulumieli on jossain hukassa. Ei se tunne tule koristeista ei kinkusta.
Se tulisi toisen ihmisen läsnä olosta.
Lämmintä joulua.
Kiitos kommentistasi!