Onneksi on jo kaikki lahjat hankittu ja jaettu. Päätimme ettei aikuisten kesken osteta mitään. Turhaan stressata mitä ostaa kellekkin ja rahaa vain kuluu yleishyödyttömiin lahjoihin. Aattona jos yhdessä syömme jouluaterian se riittää. Joulu on rauhoittumisen ei stressaamisen aikaa. Itse en vain ole jouluihminen. Joulut ja joulun aika on yleensä ollut ennemminkin surun aika kun ilon. Yleensä silloin joku sukulainen tai oma lemmikki on kuollut, työt loppunut tai saanut lomautuksen, joulu imee kaikki loputkin rahat, tai on kipeä, kuten nyt. Siitä vaan ei ole tullut minulle mitenkään hauska juhla. Ehkä vielä kun saa näitä hyviä jouluja lisää, niin jospa se siitä iloksi muuttuu. Ollaan positiivisia silti.
Yksi positiivinen asia on tämä meidän ihana Wäinö kissa. Se on kasvanut kovasti ja on todella seurallinen. Nukkuu yöt vieressä ja on mukana kaikissa askareissa. Oikea ilopilleri ja hauskuuttaja.
Välillä se keksii kaikkea ei niin hauskaa. Kaikki mikä liikkuu on sen mielestä lelu. Työpöydältä häviää laskut ja tärkeät paperit välillä kun Wäinö päättää hieman järjestellä asioita uusiksi. Ruokapöydältä joulukortit on saanut kyytiä ja niitä on ”luettu” kovasti. Television takana on todella kiva piilopaikka. No nämä kuuluukin asiaan ja hyvä että pojalla on energiaa.
Vihdoinkin sain kirjaseni omiin käsiin. Pieni opushan se on, mutta siitä on hyvä lähteä eteenpäin. Tiedän mitä teen seuraavalla kerralla erilailla ja paremmin. Sen pitikin olla sellainen hauska ei niin vakava opus erilaiseen leivontaan.
Paljon sitä on tälle vuodelle taas kerennyt tekemään. Saas nähdä kuinka värikäs tulee ensi vuodesta vai hiljennetäänkö tahtia….No suunnitelmia on jo heti tammikuusta lähtien et saas nähdä sitten mitä kaikkea on luvassa. Tuskin tulee ihan tylsä vuosi. Poljetaan loppu vuoden vaikeudet maanrakoon ja otetaan uudet haasteet vastaan.
