Viime lennon huonot kokemukset on vihdoin karistettu mukavalla lennolla Canarialle. Huomattava lentopelko jäi, mutta hyvät uudet kokemukset ovat tervetulleita. Suuntasimme pimeyttä pakoon Gran Canarialle jossa meitä helli oikein lämpöiset kelit.
Olimme Abora Catarina hotellissa, joka on remontoitu kesällä. Hotelli on viihtyisä ja todella siisti. Ruoka oli maittavaa ja juomaakin oli riittävästi. Alue on rauhallinen ja suojaisa. Hyvä hotelli pariskunnille tai lapsiperheille jos on jo isompia lapsia. Tämä olikin jo toinen kerta Gran Canarialla. Viimeksi olimme Maspalomasin puolella, nyt tutustuimme Inglesin alueeseen. Rakastan dyynejä ja niitähän siellä on. Hiekkaa silmien kantamattomiin asti. Kauniit ja puhtaat rannat.
Uusia kokemuksia tuli ja niistä hauskin oli käydä kuuntelemassa Iskelmäbaarissa Frederikiä. Yleensä kierrämme Suomi kahvilat ja ravintolat kaukaa, koska haluamme tutustua paikalliseen kulttuuriin. Koskaan ei tiedä mistä itsensä löytää, joten uutta kokemaan rohkeasti. Ehkäpä sitä voisi joskus mennä uudestaan.
Ainut asia mikä ärsytti matkalla on Finnairin järjestelmä ja ihmiset koneessa, jotka eivät osaa käyttäytyä. Paikkoja koneeseen varatessa järjestelmä heittää samaan matkaseurueeseen kuuluvat ympäri konetta. Ei ole mahdottomuus järjestää ohjelmaa tunnistamaan matkaseurueeseen kuuluvat henkilöt. Samalla tunnuksella olevat henkilöt tulisi sijoittaa vierekkäin. Kuulin monien murisevan asiasta. Lapset erotetaan vanhemmistaan missä ei ole mitään järkeä. Tässä olisi muutoksen paikkaa. Juttuhan on tietenkin niin, että tällä tavoin Finnair pystyy rahastamaan taas asiakkaita, koska heidän täytyy ostaa istumapaikka jotta perhe saa olla lähekkäin. Tähän on tultu. Rahastuksen makua. Muistan vielä hyvät ajat jolloin lentäminen laskettiin luxukseksi. Lapset saivat piirustusvälineitä, tyynyt ja peitot olivat ilmaisia ja palvelu huippu luokkaa. Ruokakin kuului matkan hintaan. Nykyään kaikki maksaa. Tästä on tullut arkea jossa mikään ei ole ilmaista. Sitten nämä Kiljusen Herrasväki ihmiset koneessa. Jotka kailottavat, heiluttavat penkkiä, lapset kurittomia ja eivät välitä muiden matkustus mukavuudesta lainkaan . Kaikki on kuullut milloin ” Pekalla” on jano, pissa hätä, milloin kengät hukassa, älä tee sitä , et saa tätä ym. Lapsia voi komentaa ja keskustella normaaliin ääneen. Ei tarvitse huutaa että koko kone kuulee. Eihän siinä, mutta kun lento kestää 6 h 30 min niin se rupee pikkusen ottamaan hermoon jossain vaiheessa jos on jatkuvaa metakkaa. Onneksi osasivat sentään välillä olla hiljempaa. Sellainen kanssa matkustajien kunnioitus olisi hyvä. Eipä sen anneta pilata ihania muistoja lomasta.
Mukana kulki perhe ja kiitänkin koko seuruetta ihanasta lomasta. Saimme nauttia kuumuudesta, hyvästä ruoasta, mahtavasta ilmastosta ja hyvästä seurasta.
Saarella on jokaiselle jotakin. Paikalliset ovat mukavia ja auttavaisia. Ruoka ei petä ja kelit on melkein aina hyvät. Harmittaa aina palata takaisin Suomen kylmyyteen ja pimeyteen. Ehkä näillä muistoilla jaksaa odottaa uutta seikkailua.
¡Vamos!
Varmasti piristi olla pois täältä pimeästä ja loskasta. Boonukseksi näit vielä Reetun.